Tammikuussa 2024 presidentinvaalijulisteet ovat jälleen vallanneet katukuvan. Mieleeni muistuu presidentinvaalikevät 2012, jolloin kuvailutulkkiopiskelijoiden kesken tulkkasimme talkoilla vaalijulisteet yhteistyössä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n kanssa. Tuolloin moni näkövammainen henkilö sai ensi kertaa tietoa vaalijulisteiden graafisesta ilmeestä ja ehdokkaiden ulkoisesta olemuksesta. Palautetta antaneet kertoivat, että oli valaisevaa saada tietää miltä presidenttiehdokkaat näyttivät. Kun nyt tarkastelen näitä 12 vuotta sitten opiskelijana laatimiani tulkkeita, miltä ne kuulostavat?
Ihmisen kuvailu vaatii herkkyyttä
Ihmisen ulkonäön kuvailutulkkaus on haastavaa ja vaatii aivan erityistä herkkyyttä. Miten ihmeessä rohkenimme tuolloin kuvailla niinkin arvovaltaisia julkisuuden henkilöitä kuin presidenttiehdokkaita? Ratkaisimme haasteen niin, että kuvailutulkkasimme nimenomaan vaalijulisteita ja ehdokkaita sellaisina kuin heidät julisteissa esitettiin. Muiden kuvalähteiden, esimerkiksi tv-haastattelujen tai uutiskuvien, ottaminen kuvailutulkin lähdemateriaaliksi olisi tuonut pohdittavaksi kysymyksiä mm. ehdokkaiden tasapuolisesta kohtelusta. Julisteessa ehdokkaan asento, ilme, stailaus, ehostus ja kuvaustapa on tarkkaan harkittu visuaalinen ja viestinnällinen kokonaisuus ja näkyvä osa virallista vaalikampanjaa. Siksi vaalijulisteen valinta lähdemateriaaliksi oli meistä tasapuolisin ja käytännöllisin ratkaisu. En tiedä kuinka ehdokkaat itse kokivat kuvailutulkkauksen, mikäli siitä mitään tiesivät. Emmepä me tosin tainneet asiasta mitään kyselläkään. Ajattelimme nimittäin, että asettuessaan vaalijulisteeseen kansalaisten katsottavaksi ehdokas näin ollen suostuu myös siihen että hänet kuvailutulkataan näkövammaisille kansalaisille.
Kuvailutulkki välittää tietoa objektiivisesti, mutta ihmisiä (ja äänestäjiä) mekin vain olemme. Siksi mahdolliset henkilökohtaiset poliittiset näkemykset pyrittiin sulkemaan pois ryhmätyöllä, tukeutumalla kuvailutulkkauskonsultin palautteeseen ja tarkastamalla tekstien sisältö huolellisesti. Muistaakseni myös arvoimme kuvailutulkkien kesken vaalijulisteet, jolloin sattuma ratkaisi työnjaon.
Edellä mainitut kuvailutulkkaukset on aikoja sitten poistettu palveluista, joissa ne vuonna 2012 julkaistiin. Olin tuolloin juuri koulutuksen käynyt aloitteleva kuvailutulkki. Sen jälkeen olen kehittynyt ja oppinut valtavasti käytännön työkokemuksen kautta. Myös tapa jolla nykyään katsomme ihmistä ja sanoitamme ihmisen ulkoista olemusta, vaikkapa etnistä moninaisuutta, on sittemmin kehittynyt. Pientä pelonsekaista jännitystä kokien kaivoin arkistoistani kahdentoista vuoden takaiset tulkkeet ja luin ne läpi. Helpottuneena totesin, että siellä oli varsin selkeitä ja säntillisiä kuvailuja. Joitain sanavalintoja lähtisin ehkä tarkastelemaan uudelleen nykyisen tietämykseni valossa, mutta kokonaisuudessaan ihan kelpo suoritus kuvailutulkkiopiskelijoilta. Teksti jääköön kuitenkin arkiston hämäriin muistona historiallisesta hankkeestamme.